#1
Lähetetty: Ti Loka 22, 2019 9:42 pm
Aloin vaihtaa jakohihnaa kaksilitraiseen ja täytyy sanoa, että onpas vittumaiseksi tehty.
- Kampiakselin hihnapyörää oli hankala ulostaa ulosvetäjällä, kun osa siitä jäi kylkirakenteiden taakse ja vetäjälle jäi huonosti tilaa. Manuaali käski irrottamaan riittävästi moottorin kannakkeita ja laskemaan mottia alemmas, ja sillä se onnistuikin helpommin. Olis pitänyt arvata, että samaa kivaa on tulossa lisää.
- Perinteinen "vedetäänpä moottorin sivukannake tästä jakohihnan/jakohihnakotelon läpi, jotta senkin saa irrottaa" -design ei yllättänyt yhtään, mutta se yllätti, että moottorin sivukannaketta ei saanut irti pitkien sivuttaisten pulttien takia ilman, että piti taas kerran veivata konetta, tällä kertaa ihan ylös asti. Jotain nitisi ja raksui jossain, mutta just just sain pultin nuljahtamaan ulos ennen kuin (toivottavasti) nostin liikaa ja rikoin mitään isompaa. Eiks tossa nyt olis voinut käyttää hiukan lyhyempiä pultteja tuossa...
- Tuo moottorin kannake ja sen kumityyny olivat mukavan ahtaassa paikassa kahden lämmityslaitteen putken, yhden ohjaustehostimen putken ja kahden ilmastoinnin putken alla. Irrottele noita putkia sitten ja venyttele taas ylöspäin, että saa nuo kaksi kannakepalikkaa sieltä ulos ja toivo, ettei yksikään alumiiniputki halkea siinä äheltäessä. Selkeesti yks insinööri on suunnitellut tuon sivukannakerakennelman ja toinen insinööri on keksinyt vetää nuo letkut ja putket siitä päältä, "kun hei tässähän on tätä tilaa"...
Syy, miksi ohjeissa käskettiin irrottamaan myös laturi ja apulaitehihnan kiristin selvisikin kätevästi tässä kohtaa, kun koitti pujotella noita teräsmokkuloita letkujen alta ulos...
Selvästi koko roska taas suunniteltu vaihdettavaksi moottori irrotettuna eikä kiinni koneessa. Mutta tuossahan se nyt sitten lopulta on. Alkoi vaan olla myöhä, niin pitää jatkaa joku toinen kerta...
Tähän räpeltämiseen meni neljä tuntia, missä ajassa olisin vaihtanut Sitikan EW- tai DW-koneen jakohihnan kahteen kertaan. Ja mä kun luulin, että ne oli ahtaita ja hankalia työskennellä... Toki Sebringin hihnaa en ole ennen vaihtanut, niin tulee näitä yllätyksiä, kun ei ensin millään halua uskoa, että mitä kaikkea pitää irrottaa. Mutta eipä huvita toista kertaa purkaa ja ajoittaa konetta, joten tarkistan kyllä jaon aika monta kertaa ennen kuin alan laittaa paikkoja kiinni...
Hihna ei takuulla ole alkuperäinen, mutta ei myöskään ihan hiljan vaihdettu kuitenkaan. Rullissa oli laakerit ok, mutta oli nekin aikansa pyörineet, kun niissä oli jo vähän hapettumaa reunoissa. Vesipumppu vielä irti ja uusi tilalle, niin pääsee kasaamaan ja sitten vaan kovaa ajoa, eikä tarvi miettiä, koska jakohihna laukeaa.
Auton historia on ollut sinänsä positiivinen yllätys, vaikka se päältä katsoen näyttää vähän rämäiseltä. Nyt kun lorottelin jäähdytinnesteet pois, niin sekään ei ollut ihan mitä tahansa jankkia vaan joskus sentään vaihdettu.
- Kampiakselin hihnapyörää oli hankala ulostaa ulosvetäjällä, kun osa siitä jäi kylkirakenteiden taakse ja vetäjälle jäi huonosti tilaa. Manuaali käski irrottamaan riittävästi moottorin kannakkeita ja laskemaan mottia alemmas, ja sillä se onnistuikin helpommin. Olis pitänyt arvata, että samaa kivaa on tulossa lisää.
- Perinteinen "vedetäänpä moottorin sivukannake tästä jakohihnan/jakohihnakotelon läpi, jotta senkin saa irrottaa" -design ei yllättänyt yhtään, mutta se yllätti, että moottorin sivukannaketta ei saanut irti pitkien sivuttaisten pulttien takia ilman, että piti taas kerran veivata konetta, tällä kertaa ihan ylös asti. Jotain nitisi ja raksui jossain, mutta just just sain pultin nuljahtamaan ulos ennen kuin (toivottavasti) nostin liikaa ja rikoin mitään isompaa. Eiks tossa nyt olis voinut käyttää hiukan lyhyempiä pultteja tuossa...
- Tuo moottorin kannake ja sen kumityyny olivat mukavan ahtaassa paikassa kahden lämmityslaitteen putken, yhden ohjaustehostimen putken ja kahden ilmastoinnin putken alla. Irrottele noita putkia sitten ja venyttele taas ylöspäin, että saa nuo kaksi kannakepalikkaa sieltä ulos ja toivo, ettei yksikään alumiiniputki halkea siinä äheltäessä. Selkeesti yks insinööri on suunnitellut tuon sivukannakerakennelman ja toinen insinööri on keksinyt vetää nuo letkut ja putket siitä päältä, "kun hei tässähän on tätä tilaa"...
Syy, miksi ohjeissa käskettiin irrottamaan myös laturi ja apulaitehihnan kiristin selvisikin kätevästi tässä kohtaa, kun koitti pujotella noita teräsmokkuloita letkujen alta ulos...
Selvästi koko roska taas suunniteltu vaihdettavaksi moottori irrotettuna eikä kiinni koneessa. Mutta tuossahan se nyt sitten lopulta on. Alkoi vaan olla myöhä, niin pitää jatkaa joku toinen kerta...
Tähän räpeltämiseen meni neljä tuntia, missä ajassa olisin vaihtanut Sitikan EW- tai DW-koneen jakohihnan kahteen kertaan. Ja mä kun luulin, että ne oli ahtaita ja hankalia työskennellä... Toki Sebringin hihnaa en ole ennen vaihtanut, niin tulee näitä yllätyksiä, kun ei ensin millään halua uskoa, että mitä kaikkea pitää irrottaa. Mutta eipä huvita toista kertaa purkaa ja ajoittaa konetta, joten tarkistan kyllä jaon aika monta kertaa ennen kuin alan laittaa paikkoja kiinni...
Hihna ei takuulla ole alkuperäinen, mutta ei myöskään ihan hiljan vaihdettu kuitenkaan. Rullissa oli laakerit ok, mutta oli nekin aikansa pyörineet, kun niissä oli jo vähän hapettumaa reunoissa. Vesipumppu vielä irti ja uusi tilalle, niin pääsee kasaamaan ja sitten vaan kovaa ajoa, eikä tarvi miettiä, koska jakohihna laukeaa.
Auton historia on ollut sinänsä positiivinen yllätys, vaikka se päältä katsoen näyttää vähän rämäiseltä. Nyt kun lorottelin jäähdytinnesteet pois, niin sekään ei ollut ihan mitä tahansa jankkia vaan joskus sentään vaihdettu.